Tommi voi korjata läppärini?

Asun keskikokoisessa kaupungissa. Olen syntynyt tässä kaupungissa ja asunut täällä koko
ikäni, lukuun ottamatta opiskeluvuosiani muualla. Olen 48-vuotias keskituloinen mies.
En ole mikään valokuvamalli, mutta olen silti aika silmiinpistävä. Olen 181 cm pitkä ja
painan alle 90 kiloa. Minulla on lyhyet, vaaleanruskeat hiukset ja trendikäs sänki. Käytän
silmälaseja enkä ole koskaan käyttänyt piilolinssejä, en pidä niistä. Toisaalta ystäväni
sanovat, että silmälasit saavat minut näyttämään fiksulta. Kuka tietää.

Työni on sellaista, että istun toimistossa ja kokouksissa. Puhun ja juon kahvia. Liian paljon,
myönnän. Käyn salilla ja harrastan kuntonyrkkeilyä. Jos en harrastaisi liikuntaa, olisin
varmasti aika lihava. Syön sitä, mikä miellyttää, yleensä jotain rasvaista tai makeaa.
Lopetin tupakoinnin vuosia sitten; se oli taatusti elämäni paras päätös. Olen lapseton,
asun yksin, ja nautin elämäntyylistäni, koska näin en ole vastuussa kenestäkään muusta.
Minun ei tarvitse tehdä kompromisseja ja olen vapaa.

Muutin tälle asuinalueelle noin kuukausi sitten. Vanha kotiseutuni alkoi olla aika levoton.
Siellä alkoi olla mamujengejä, ja tuntui epämukavalta kävellä kaduilla öisin. Täällä on
rauhallista. Puistot ovat siistejä, kadut ovat hiljaisia, ja ihmiset tuntuvat rennommilta ja
ystävällisemmiltä kuin vanhassa osoitteessa. Talo on kaksikerroksinen luhtitalo ja minun
asuntoni on toisessa kerroksessa käytävän päässä, se on mukavaa, koska minulla on
ikkunat kolmeen eri suuntaan. Kun muutin taloon, huomasin, kuinka ystävällisiä uudet
naapurini olivat. Tuntui, että se oli yhteisö, jossa toiset otettiin huomioon. Apunani oli kaksi
muuttomiestä, jotka toivat kaiken vanhasta asunnosta kerralla kuorma-autolla.

Kun naapurit huomasivat muuttokuorman, monet juoksivat kysymään, voisivatko he auttaa.
En tietenkään kieltäytynyt avusta, se nopeutti työtä ja tutustuin samalla uusiin naapureihini.
Ystävälliset ihmiset auttoivat minua: Ben, harmaapartainen eläkeikäinen mies, jolla oli
hieman irstaita vitsejä. Anna, keski-ikäinen, isorintainen nainen, jonka oletin olevan lesbo.
Se osoittautui myöhemmin todeksi. Hän oli myös ihana ihminen. Jimi oli hieman yli
kaksikymppinen, urheilullinen nuori mies, lähes kaksimetrinen. Hän oli kuin kreikkalainen
veistos.

Ja sitten Kirsti, tavallisen näköinen nelikymppinen nainen. Tavallinen sillä tavalla, että hän
sulautuu maisemaan eikä erotu joukosta, harmaa kaluste. Hänellä oli
kahdeksantoistavuotias poika, Tommi, joka oli hoikka ja hieman lyhyt, luultavasti alle 170
cm. Hän kertoi pelaavansa jääkiekkoa ja harrastavansa tietokoneita. Ihmiset tervehtivät
toisiaan siinä talossa, ja kaikilla oli aina aikaa jutella sitä sun tätä. Oli helppo kotiutua, kun
tunsi itsensä hyväksytyksi yhteisössä. Nautin todella paljon olemisesta ja elämisestä.

Kului pari viikkoa. Sää oli kesäinen, välillä paistoi aurinko, välillä satoi. Ihmiset olivat yhtä
ystävällisiä kuin aina ennenkin. Sinä päivänä oli satanut aamusta asti, ja taivas oli harmaa,
mutta se ei haitannut minua. Minua harmitti se, että läppärini oli hidastunut entisestään, ja
kun tulin töistä kotiin, se ei käynnistynyt lainkaan. Tai se käynnistyi, merkkivalot syttyivät,
mutta näyttö pysyi mustana. Jonkin aikaa harmiteltuani päätin pyytää apua ja soitin
naapurille.

”Kirsti.” Ääni puhelimessa vastasi.

”Hei Kirsti, täällä on Edu naapurista. Kuule, mun läppäri ei tunnu toimivan, ja oon vähän
pulassa. Voitko kertoa, onko Tommi todella niin hyvä näiden laitteiden kanssa kuin väittää
olevansa.

”Varmasti on, uskon niin. Nykynuoret ovat yllättävän hyviä näissä asioissa, ja Tommi
tuntuu olevan kiinnostunut noista vehkeistä jopa enemmän kuin moni muu nykyään.”

”Voisikohan hän tulla katsomaan, josko tuolle aparaatille olis vielä jotain tehtävissä?
Maksan siitä totta kai.”

”Tommi ei ole kotona, hän on jossain ulkona, taisi mennä pelaan jalkapalloa kavereidensa
kanssa. Mutta hänellä on kännykkä; haluatko numeron?”

”Joo, anna vaan. Kiitos, Kirsti,” sanoin ja tallensin numeron puhelimeeni. Soitin numeroon
useita kertoja, mutta hän ei vastannut.

Noin tunnin kuluttua Tommi soitti takaisin. Kerroin ongelmani ja kysyin, voisiko hän auttaa
sitten kun ehtii. Nuorukainen innostui ja sanoi tulevansa heti katsomaan kannettavaa
tietokonetta. Kerroin, että asia ei ollut niin kiireellinen ja että hän voisi tulla silloin, kun
hänestä tuntuisi parhaalta tulla. Kesti noin vartti, kunnes ovikello soi.

”Hei, Tommi, olitpa nopee”, sanoin hieman yllättyneenä.

”Totta kai. Mähän sanoin, että tuun katsoon sitä konetta heti.” Hän vastasi pyyhkimällä
vettä kasvoiltaan. Satoi edelleen.

”Olet todella märkä. Odota hetki, tuon sulle pyyhkeen. Jätä kenkäsi tuonne eteiseen.”
Annoin Tommille pyyhkeen, ja hän kuivasi hiuksensa ja ranteensa. Hänen valkoinen
paitansa oli niin märkä, että hänen ihonsa näkyi sen läpi.

”Siellä sataa.” Tommi sanoi naureskellen.” Voitko uskoo? ”

”Heh, huomasin sen. Riisu paitasi, niin ripustan sen tonne kuivumaan.”

Tommi yritti vetää paitansa pois. Se oli niin märkä, että se tarttui ihoon. Pyysin häntä
nostamaan kätensä ylös ja ujutin märän paidan pois häneltä. Laitoin sen henkariin, ja
Tommi kuivasi vartalonsa pyyhkeellä.

”Paleletko ilman paitaa?” Kysyin. ”Njääh, en yhtään. Jätän tän pyyhkeen olkapäilleni.”

”Keitän kahvia, jos haluat, ennen kuin katsotaan tota ikivanhaa romua. Istu tuon pöydän
viereen.” Sanoin, kun kävelimme keittiöön.

Pojan ylävartalo oli tosiaan hoikka, mutta tietyt lihakset erottuivat selvästi. Hänen
rinnassaan ja hauiksessaan näkyi selvästi merkkejä urheilun vaikutuksista.

”Pelaat jääkiekkoa?” Aloitin keskustelun, kun istahdin pöytään kuumaa kahvia mukeissa.

”Joo.” Tommi sanoi yrittäen hörpätä mutta kahvi oli vielä liian kuumaa.

”Mitä sitten niinku puuhastelet kesällä? ” Talvella ei kai pelata jääkiekkoa.”

”No. En tee kesällä juuri mitään. Pelaan kavereiden kanssa tyyliin futista tai korista ja teen
jotain tietokoneella. Sitä enimmäkseen”

”Sulla on aika urheilullinen kroppa.” Sanoin ja yritin samalla ottaa kulauksen mukista.

”Niinkö?” Hän kysyi. Vastasin myöntävästi, ja juttelimme jääkiekosta, tietokoneista ja
muista asioista, jotka kiinnostavat hänen ikäistään nuorta miestä.

Joimme kahvin loppuun ja siirryimme makuuhuoneeseen, jossa kannettava tietokoneeni oli
sängyllä. Seurasin Tommia ja katselin hänen upeaa vartaloaan.

”Siis eikö sulla niinku ole työpöytää?” Tommi kysyi ihmetellen sängyllä olevaa läppäriä.

”Käytän tota niin harvoin, etten ole kokenut tarpeelliseksi hankkia erillistä pöytää.”

Tommi istuutui sängylle ja otti kannettavan tietokoneen syliinsä, avasi kannen ja totesi sen,
minkä jo tiesin; se ei toiminut.

”Mun täytyy mennä BIOSiin”, Tommi sanoi.

”Missä se on? ” kysyin, ja Tommi alkoi nauraa. Hän sammutti kannettavan tietokoneen ja
käynnisti sen uudelleen. Esiin tuli outo ohjelma, josta en tiennyt mitään.

”Tämä on BIOS. Tai oikeastaan tää on UEFI”, Tommi sanoi ja alkoi naputella näppäimiä.

”Mitä sillä tehdään?” Kysyin tuntien itseni vanhaksi ja tyhmäksi.

”Se on niinku ohjelma, joka etsii ja lataa Windowsin ja käynnistää sen, ja tietokone
käynnistyy.”

”Okei, aina on jotain uutta opittavaa. Mulle riittää, että pystyn tekemään niitä pieniä asioita,
joita sillä teen.”

Tommi kirjoitti jotain, liikutti hiirtä ja puhui itsekseen, jotain, josta en saanut selvää.

”Saatko sen korjattua?” Kysyin.

”En osaa sanoa. Muistissa on ilmeisesti jotain vikaa, ehkä RAM paskana. Saanko pienen
ruuvarin?” hän kysyi. Kurkotin työkalulaatikolle, ja Tommi etsi sopivan kokoisen meisselin.
Hän käänsi kannettavan tietokoneen ympäri ja alkoi irrottaa takakannen luukkua.

”Ootko varma, että tiedät, mitä oot nyt tekemässä?” Aloin tuntea itseni hieman
epävarmaksi.

”Tiedän kyllä. Irrotan muistin ja katson, onko siinä kontaktihäiriö”, Tommi vastasi
katsomatta ylös laitteesta.

”Okei, toivottavasti saat sen korjattua.”

Ajattelin, että pojalla menisi aikaa koneen kanssa, joten päätin tehdä kotitöitä. Täytin
pesukoneen ja tiskasin muutaman hassun astian. Makuuhuoneesta ei kuulunut ääntäkään.
Kurkkasin sinne, ja Tommi makasi vatsallaan ja katseli kannettavan tietokoneen näyttöä.
Näytöllä pyöri video, jossa keski-ikäinen mies makasi selällään sängyllä, ja paljon
nuorempi mies istui hänen päällään ja otti isoa kalua sisäänsä istumalla sen päällä.
Pelästyin vähän perkeleesti, sillä tämän mieltymyksen paljastuminen näin pienessä
yhteisössä ei välttämättä ollut kaikkien mieleen, vaikka elettiinkin jo 2020 -luvulla.

Seisoin hiljaa ovensuussa ja katsoin videota katsovaa poikaa, joka oli työntänyt kätensä
lantionsa alle ja hyväili selvästi itseään videota katsoessaan. Tommi napsautti videota
eteenpäin. Nyt mies ja pariskunta imivät toistensa kaluja. Seisoin hiljaa ovensuussa ja
seurasin pojan reaktioita. Hän ei selvästikään pitänyt näkemäänsä mitenkään
negatiivisena vaan selvästikin kiehtovana.

Ruudulla pari jatkoi ilonpitoa, ja hetken kuluttua mies roiskutti mällit nuoremman kasvoille.
Tommin käsi liikkui yhä nopeammin hänen lantionsa alla. Katselin sitä kuin humaltuneena.
Käteni meni aivan huomaamatta housuihini ja puristin turvonnutta kaluani kovaa. Halusin
nähdä, miten Tommi reagoisi siihen, että jäisi kiinni pornon katselusta.

”Saitko sen korjattua?” Kysyin ovensuusta. Läppärin näytöllä mies imi pojan kullia. Tommi
hätääntyi ja yritti sammuttaa koneen, mutta onnistui vain työntämään sen kauemmas.
Sitten hän kääntyi katsomaan minua, kasvot kirkkaanpunaisena.

”Sori, oon tosi pahoillani. En mä tarkoittanut… se oli tallennettu tähän, ja halusin niinku
testata miten tää toimii, ja sitten toi video olikin tollanen. En mä halunnut urkkia mitään.”

”Ei se mitään, Tommi. Ota iisisti”, rauhoittelin poikaa.” Toivottavasti et järkyttynyt tai
inhonnut sitä, mitä juuri näit.”

”En oikeastaan. En usko, se vain…” ”Vain?

”Vain?”

”En mä ole koskaan ennen katsellut tyyliin mitään tällaista, en edes netissä. En ole etsinyt
mitään tällaista… tällaista matskua kun en olis edes…”.

Tommin kommentti laittoi minut tilanteeseen, jossa minun piti miettiä syvällisesti. Näin, että
hän oli selvästi reagoinut videoon melko kiinnostuneesti, jopa innostuneesti. Mutta se ei
tietenkään välttämättä mitään tarkoita. Kun on nuori, on utelias.

”Kai sä nyt ainakin tiesit, että pojat voivat tehdä tollaista toisilleen?

”Tietysti olen. En mä vaan ole koskaan ollut kovin kiinnostunut siitä.”

”Haluaisitko katsoo toisen filmin?” Kysyin. Minulla ei ollut enää mitään menetettävää.
Menin viereen makaamaan ja tartuin hiireen. Tommi ei sanonut mitään. Hän katsoi minua,
hymyili ujosti ja nyökkäsi päätään. Mietin, millaista videota laittaisin pyörimään, olihan
minulla niitä aika paljon. Ei mitään liian rajuja. Jotain hitaampaa ja eroottisempaa.

Aurinko alkoi laskea, ja huone himmeni Laitoin pöytälampun päälle ja napsautin videon
pyörimään. Katsoin Tommia, joka tuijotti keskittyneesti kannettavan tietokoneen näyttöä.
Hän nuoli huuliaan ja huokaisi huomaamattaan. Tuskin tiedostaen hän liikutti lantiotaan
sänkyä vasten. Videolla tyypit riisuivat paitansa ja hyväilivät toistensa vartaloita
suudellessaan edelleen.

Nuorempi oli suunnilleen Tommin ikäinen. Laskin käteni Tommin olkapäälle. Siitä oli
ikuisuus, kun olin viimeksi edes hipaissut kahdeksantoistavuotiasta. Liikutin kättäni
hitaasti, ja katselin miten hän reagoi. Hän ei tehnyt elettäkään, jatkoi vain elokuvan
tuijottamista. Liu’utin käteni hänen niskaan. Hiukset olivat poikamaisen lyhyet, ja
niskahiukset tuntuivat karhealta.

Nyt videolla kaverukset makasivat lattialla, matolla. Heillä oli yllään löysät verkkarit, ja
kädet toistensa housuissa, selvästi runkaten toisiaan. Heidän alastomat ylävartalonsa
hankautuivat toisiaan vasten, ja he nuolivat toistensa suita kiimaisesti. Siirsin käteni alas
pitkin hänen paljasta selkäänsä. Kiipesin sormillani takaisin olkapäähän ja taas liukuen
alas. Tein tätä jonkin aikaa, eikä hän tehnyt elettäkään estääkseen minua. Silitin hänen
poskeaan sormella ja hyväilin hänen selkäänsä taas uudelleen. Hän kääntyi katsomaan
minua ja kysyi:

”Onko toi kivaa tyyliin suudella toista miestä? Miltä se tuntuu niinku verrattuna tytön
suutelemiseen?”

”Ei sitä voi tietenkään tietää, ennen kuin kokeilee”, vastasin kujeilevasti. Painoin otsani ja
nenäni hänen otsaansa vasten. Annoin hänelle ’eskimosuudelman’ nenä nenää vasten ja
kuiskasin: ”Ainahan voit kokeilla.”.

En odottanut vastausta. Sen sijaan nuolaisin huuleni kosteaksi ja painoin ne hänen
huuliaan vasten. Ne olivat pehmeät. Pehmeämmät kuin mikään muu aiemmin. Tommi
vapisi jännityksestä; olihan se hänen ensimmäinen suudelmansa miehen kanssa. Työnsin
kieleni hänen huulien väliin ja nuolin hänen pehmeää suutaan. Imin hänen ylähuulensa
omieni väliin ja näykin sitä varovasti. Tommi laittoi kätensä olkapäälleni. Käännyin selälleni
ja vedin hänet päälleni.

Pariskunnan huohotus kuului videolta. Kurotin käteni ja puristin hänen takapuoltaan; se oli
kiinteä, kuten urheilijalla kuuluukin olla. Lantiomme olivat vastakkain, ja ilokseni tunsin
jotain kovaa omaani vasten. Käänsin hänet takaisin kyljelleen ja avasin paitani napit, ja
pian se oli kokonaan auki paljastaen hieman karvaisen rintani. Hän katsoi minua outo,
vähän hämmentynyt ilme kasvoillaan.

Hänen etumuksensa painautui minua vasten, ja hän alkoi liikuttaa lanteitaan. Kullimme
muljahtelivat tosiaan vasten housujen erottaessa ne toisistaan. Tommi painoi kätensä
rintaani vasten ja katsoi niitä. Ruskettuneet kädet loivat kontrastin iholleni, joka kuului
miehelle joka oli istunut toimistossa koko kesän. Liikutin lantiotani vastaan ja jäykät
kalumme leikkivät keskenään.

”Sulla on tosi kova”, hän sanoi. ”Tunnen sen. Johtuuks se musta?” Tommi kysyi, vaikka
hän tiesi hyvin, että niin oli.

Jatkuu…